Tuntuu uskomattomalta, että parhaat koskikalastuspäivät sattuvat tänä syksynä joulukuun alkuun. Sateisen Itsenäisyyspäivän aamuna suuntasimme auton nokan kohden Vekarusta, jossa emme olleet käyneet pitkään aikaan. Uskoimme siellä olevan hyvin vettä, kuten muuallakin Jänisjoella tällä hetkellä on. Vekarukselle päästyämme totesimme tilanteen olevan todellakin erittäin hyvä kalastuksen kannalta.


Vekaruskosken alaosaa aamun valjetessa, koski kuohuu kuin keväällä.

Kalastukselliset olosuhteet olivat siis kunnossa, mutta miten oli kalatilanteen kanssa? Aamupäivän saldona ei ollut yhtään kontaktia kaloihin. Epäilimme jo, että koskeen ei ole jäänyt kaloja ollenkaan kesän kuivuuden jäljiltä.

Kalliokosken kuohuja

Kalliokosken laavulla pidettiin kahvitauko ja ...

...pähkäiltiin kadonneiden kalojen mysteeriä.

Kiersimme alueen yläpuolisen osan ja sielläkään ei tärpännyt. Yritimme vaapulla ja leetchilla, heittelimme koskessa, niskoilla ja suvannoissa - ei mitään.


Kuntaliitoksen hyviä puolia: Vekaruksen kulkureitit on kunnostettu.

Vekaruksen kota.

Kodassa on mukava paistella makkaraa ja vaikka kiehauttaa nokipannukahvit.

Puolen päivän aikaan pidimme tauon  Vekaruskosken kodalla. Tauon jälkeen vaihdoin Räsäsen vihertävään lusikkaan ja kas kummaa...kala oli kiinni eka heitolla! Ei vaan suostunut tulemaan ylös asti. Ari vaihtoi saman tyyppiseen lusikkaan ja sama juttu: kala kävi kaksi kertaa iskemässä uistimeen, vaan ei jäänyt kiinni. Tästä ja parista muustakin viime reissusta voisi oppia kai jotakin: Räsäseen kannattaisi luottaa syksyn viimeisillä kalastuskerroilla.

Taas kertaalleen mukava reissu ja erittäin hyvä tapa viettää Itsenäisyyspäivää:-)

Hyvä Suomi!

Jutun kirjoitti Tommi, jota Ari täydensi muutamalla kuvalla.