Nyt alkaa pikku hiljaa hahmottua mitä tulikaan tehtyä viime viikonloppuna vetouistelun SM-kisoissa Iisalmessa. Kisat menivät venekuntamme osalta viimeisen päälle nappiin ja tuloksena tuli Suomen mestaruus. Tässä hieman tarinaa kipparin näkökulmasta miten siihen oikein päädyttiin.

Numerotarra veneen kylkeen ja treenaamaan.

Aloitimme kisoihin valmistautumisen keskiviikkona aurinkoisessa ja lämpimässä kelissä. Olimme käyneet sm-esikisoissa kesäkuussa ja vedet olivat tulleet jo silloin hieman tutuiksi. Ennakkoajatuksemme oli se, että kuhat löytyisivät kisajärvien syvänteiden penkoilta 7-9 metrin vedeltä. Tämä osoittautui heti alkuun täysin vääräksi luuloksi ja pasmat olivat hetken pahasti sekaisin, kunnes majapaikan säippämiehet kertoivat kuhien olevan matalassa kaislikoiden reunassa. Kuhat löytyivätkin sieltä, mutta kahteen ekaan treenipäivään emme saaneet kuin kaksi kisamittaista kuhaa kyytiin. Olimme varmoja, että kisoista tulee täydellistä säippämiesten juhlaa, koska isoilla kelkoilla ei pääse kalastamaan tarpeeksi tehokkaasti matalaan.

Perjantaina keli sitten muuttui täydellisesti ja se oli hyvä juttu meidän kannalta. Perjantain lyhyellä harjoitusvedolla huomasimme kuhien pakittaneen matalasta 4 metrin vedelle pohjaan makaamaan. Kuhat olivat hyvällä syönnillä ja niitä tuntui olevan runsaasti Poroveden tuulen puoleisella rannalla. Pieni toivon kipinä heräsi ja lähdimme toiveikkaina valmistautumaan seuraavana päivänä alkavaan kisaan.

Lähdössä oli hieman ruuhkaa kun 160 venettä lähti liikkeelle.

Kisojen ensimmäisenä päivänä odottelimme hetken lähtöalueella ja katselimme minne muut veneet suunnistavat. Suurin osa veneistä lähti Haapajärvelle, aivan kuten oletimme käyvänkin esikisan kokemusten perusteella. Ajelimme edellispäivän harjoituspaikalle ja siellähän ne kuhat olivat nälkäisenä odottamassa kaksarina ajamiamme pikku syvänne Räppäreitä sekä Tuikkareita. Parin ensimmäisen tunnin aikana veneeseen nousi toistakymmentä mittakuhaa! Saimme ajella kaikessa rauhassa ja vasta puolen päivän aikaan muut veneet tulivat lähemmäksi ihmettelemään pienellä alueella pyörimistämme, mutta syystä tai toisesta ne eivät onneksemme jääneet samalle alueelle, vaan jatkoivat matkaansa. Kalaa nousi veneeseen tasaiseen tahtiin, saalis oli mahtava ja riitti lopulta piikkipaikkaan!

Lauantaina kalaa tuli runsaasti, punnitusmiehillä riitti hommia.

Huonosti nukutun yön jälkeen teimme tutun kakkossijalle olevan venekunnan kanssa suunnitelman, jonka tarkoituksena oli varmistaa mestaruus Pohjois-Karjalaan. Sovimme, että pidämme toisemme tietoisena kalan tulosta ja katselimme yhdessä myös mahdolliset varapaikat, mikäli syönti jostain syystä ehtyy. Menimme reilussa ja rehdissä hengessä löytämällemme kalapaikalle Porovedelle ja ajoimme "kaksintaistelun" hyvistä sijoituksista. Kalaa tuli nihkeästi, mutta kuitenkin riittävästi. Yhteistyö kannatti, sillä toimme Pohjois-Karjalaan kaksoivoiton.

Taistelu on tauonnut. Lopputuloksena kultaa ja hopeaa.

Suomen mestarit 2013: Jari Lautanen, Tommi Kinnunen ja Mika Sorjonen.

Kisan tulosten odottelu ja sen jälkeiset tapahtumat menivät kuin sumussa raskaan kisarupeaman, tunnekuohun ja muutenkin epätodellisen olon vallitessa.

Pitänee tarkistaa lehdistä mitä sekavia asioita tulikaan juteltua haastatteluissa kisan jälkeen:-)

Vasta kotimatkalla ajatukset alkoivat kirkastua ja hyvä mieli pääsi kunnolla valloilleen. Todella isot kiitokset loistavalle miehistölle, olihan se aivan supersuoritus!

SM-kisaprojektia tukemassa ovat olleet Rajaseudun kala, jonne olemme toimittaneet ylimääräiset mittakalat kesän treeneistä ja Jokikone. Kisavaaput olivat Tammisalon Eskon Räppäreitä sekä Isluren Tuikkareita. Myös Carelia Hunting & Fishing Club on ollut hyvin mukana kisa-projektissa. Näillä jatketaan ja lisääkin tukijoita otamme mielellämme vastaan ensi kesän koitoksiin:-).

Kireitä siimoja syksyn vetoihin!

T. Tommi