Pitkäaikainen haave toteutui viime viikon lopulla kun pääsimme Ääniselle uistelemaan. Lohenuistelu heinäkuun helteillä ei käy ensimmäisenä mielessä täällä Pohjois-Karjalan vesillä, mutta Venäjällä asiat näyttävät olevan aivan toisin; lohta oli paljon ja se nappasi hanakasti pyynteihin. Mikä onkaan sen mukavampi lomanviettotapa.

Tullista selvittiin nopeasti. Öljymäellä pidettiin tauko ja vaihdettiin ruplia.

Matkaa majapaikkaan Ujaan oli 400 kilometriä ja siihen meni aikaa noin 8 tuntia suuntaasa. Tullissa hommat sujuivat hyvin, aikaa kului mennessä tunnin verran ja tullessa puolet vähemmän. Muutenkin kaikki etukäteen arvioidut hankalat asiat menivät sujuvasti, eli ainakin tällä kertaa pääsimme rauhassa keskittymään itse kalastukseen. Tilanne voi muuttua tuleville reissuilla:-)

Matkareitti kulki Petroskoin kehätietä pitkin ohi neukkuaikaisten lähiöiden.

Tukikohtamme satama, ja ennen kaikkea laskuluiska, olivat toimivia. Veneen sai helposti laskettua ja nostettua sekä veneen pystyi jättämään yöksi laituriin.

Satama oli toimiva.

Venäläistä uistelukalustoa parhaasta päästä. Voi jos tuollaisen joskus saisi...

Sitten itse asiaan. Kalastimme kolme täyttä päivää ja kalatapahtumia oli paljon. Plotteriin merkattiin täppä jokaista yli 60 senttistä (nahkamitta) lohta kohden, täppiä kertyi yli 60 kappaletta. Parhaana päivänä tapahtumia oli yli 30 ja kovimpana syöntihetkenä noin 15 merkkiiä tunnissa! Venäläiset mittaavat kalat ns. nahkamittaisina, eivät siis evän kärkeen asti vaan siihen kohtaan jossa nahka loppuu. Tämän vuoksi 60 senttinen kala oli meidän mitoilla yli 65 senttiä pitkä. Alamitta on huikeat 70 senttiä, mikä tarkoittaa lähes 4,5 kilon kalaa. Tällä kertaa kalapaikat löytyivät läheltä, siirtymä oli korkeintaan kymmenen kilometriä.

Kalatapahtumia riitti!

Venekuntamme suurimmat kalat olivat hieman yli neljä kiloisia. Kome muuta suomalaisvenettä sai yli kuuden kilon kaloja, isoin oli 6,4 kilon lohi, eli kyllä siellä mittakalojakin ui kun vaan kohdalleen sattuu.

Tyyppillisin tärppi oli noin 3-4 kiloinen järväri...

Kalojen väsyttely helteessä vaati veronsa ja hiljaisempina hetkinä oli levättävä katteen varjossa:-)

Isoimmat lohet olivat hieman yli nelosen kaloja, venäläisen mittapuun mukaan siis "alamittaisia" sinttejä...

Ääninen on todella iso järvi ja siellä pitää varautua kaikelaiseen mm. kelien suhteen. Aamullla järven pinta oli tyyni, mutta iltapäivällä alkoi tuulemaan ja laine nousi sen verran korkeaksi, että se alkoi kaatumaan. Tässä vaiheessa oli vehkeet otettava ylös ja lähdettävä viettämään lepotaukoa majapaikkaan. Illaksi järvi taas tyyntyi, mutta mainingit jatkuivat pitkälle iltaan päivän tuulien jäljilta. Kalastuksen tiimellyksessä sattui myös pari pientä haaveria; sivutönkön siiman kiepittyminen potkuriin sekä venäläiseen piilo pitkään siimaan kiinni juuttuminen. Molemmista selvittiin säihkähdyksellä, mutta kovemmalla kelillä olisi niissä ollut vaaran paikka.

Merkkaamaton pitkäsiima juuttui takiloihin ja uistelu loppui siihen paikkaan.

 

Äänisellä vietetyt kolme päivää olivat hienoja hetkiä! Sinne on päästävä uudestaan vielä tänä syksynä, toivottavasti silloin saamme mittakalan kyytiin...

Hyvää loppu kesää!

Tommi