Tietoteknisten ongelmien vuoksi tämän raportin kirjoittaminen on hieman viivästynyt. Lohensoutuvietti houkutteli vielä kerran Tornionjoelle viikolla 31. 31.8 - 6.8. Asiaan vaikutti myös se, että keskiväylältä oli tullut todedlla hyvin lohta tänä kesänä, yleisesti tätä kesää pidettiin 2000 -luvun parhaana lohikesänä.

Matka tehtiin kahden miehen voimin, kohteena oli Talarin loma Pellon ja Kolarin rajalla. Kyseinen paikka havaittiin jo kesäkuussa toimivaksi majoituksen järjestäjäksi.

Kelit olivat erittäin suotuisat lohensoutuun. Erityisen hienoja hetkiä koimme yöaikaan täyden kuun aikaan tyynellä joella.

Matkalla takaisin majapaikkaan täyden kuun valaistessa jokea yön pimeimpään aikaan.

Kalastusvire pysyi loistavasti yllä jokaisena soutupäivänä, koska joka laskulla näimme vähintään yhden lohen hyppivän asemapaikassaan. Metrisen asentokalan hyppääminen kokonaan ilmaan on todella komea näky, jota kyllä jaksaa tähyillä ja ihailla soutamisen aikana. Harmi vaan, että tällä reisulla emme saaneet niistä yhtään jallitetuksi veneeseen. Toisaalta oli hienoa nähdä, että tekijämiehiltä sekin onnistuu;  osallistuimme nimittäin Tornionjoen lohikuninkuus -kilpailuun ja kisassa saatiin 10 lohta suunnilleen niiltä samoilta paikoilta, joita mekin olimme monta päivää soutaneet.


Tornionjoen lohikuningas 11,6kg lohen kanssa rantautumassa palkintojen pokkaamiseen.

Reissun aikana tuli pari uutta asiaakin opittua. Ensinnäkin huomasin, että harjusta tosiaankin kannattaa pyytää perholla. Ensimmäisten päivien aikana saimme muutamia harreja joka laskulla, mutta sitten veden noustua niiden syöntihalut loppuivat ja niin loppui meiltäkin harjuksen syönti. Toiseksi pääsimme jyvälle mistä lohta kannattaa yrittää kauden loppupuolella ja ehkäpä tätä oppia voi hyödyntää tulevina kesinä.

Öisellä joella ei arkiset murheet pyöri mielessä.

Erittäin kalaisaa syksyä,

-Tommi