Muutaman vuoden tauon jälkeen veri veti jälleen Tornionjoelle lohen soutuun ja tällä kertaa paikkana oli Naamisuvanto.Majoitus löytyi Uusitalon Petrin hoteista ja Petriltä sai myös hyvän opastuksen Naamisuvannon ottipaikoista ja soutulinjoista.Päivittäin Petriltä löytyi myös viimeisimmät vinkit ottivaappujen värityksistä ja uinneista.

Naamisuvantoa Kieksiänniemestä alavirtaan päin

Lohensoutusesonki on Tornionjoella vielä edessäpäin joten Naamisuvannollakin sai soudella todella rauhassa ja isompia ruuhkia sinne tuskin pääsee syntymäänkään,sillä suvannolla on pituutta reilut 3 km.Soutamisen lomassa saattoi pistäytyä vaikkapa Naamisuvannon laavulla pientä lepohetkeä viettämässa ja mietimässä uusia kujeita kalojen pään menoksi,tai ihan vaan fiilistellä upean joen rannalla.

Jäsenien oikomista laavulla soutusession tauolla

Ja joskus se mietintä tai fiilistely sitten tuottaa tulosta.

Tornionjokelainen (siis taimen) 

Lohensoudun ohessa Naamijoen maisemissa saattoi kokeilla myös ainakin itselle uutta urheilulajia,frisbeegolfia.Naamivaaran rinteille rakennettu 10-väyläinen rata tarjoaa hienoja näkymiä Tornionjokilaaksoon ja ainakin näin ensikertalaisille itse lajikin tarjosi riittävästi haastetta mutta myös hauskuutta.

Vaihtelua päivään löytyi Naamivaaran rinteiltä


Paikallinen matkaopas (kuvassa vasemmalla) neuvoi frisbeegolfin saloihin 
 
Kaiken kaikkiaan reissu jäi reilusti plussan puolelle vaikka reissun ainoaksi kalaksi jäikin parikiloinen taimen.Olosuhteet soutamiseen olivat hyvät niin säiden kuin vedenkorkeudenkin puolesta.Kalaakin joessa oli ja isoakin,siitä osoituksena Korpikoskesta saatu liki kahdenkympin kojamo.Todennäköisesti Naamisuvannolle vielä palataan,mutta milloin se jää nähtäväksi....

Ari