No niin, nyt on aika palata viime viikon Vänernin kalastusreissuun. Talven yli kestänyt odotus tuntui todella pitkältä, mutta viime viikolla se toden teolla palkittiin.

Paikan päälle päästyämme näytti aluksi siltä, että järvelle ei ole mitään asiaa. Tuuli oli melko kovaa ja puhalteli parhaimmillaan 11 metriä sekunnissa, olimme kuitenkin intoa täynnä kuin ilmapallot ja järvelle oli pakko päästä vetämään tyhjät pois. Heti eka iltana onnistuimme saamaan 4.5 kilon kalan siiman päähän, samalla päästelimme pahimmat saalispaineet pois.

Jokipoikien komean kauden kunniaksi vedimme kannustuslipun salkoon, se tuntui antavan potkua myös kalastukseen.

Seuaavaana päivänä tuulinen keli jatkui, paikallisten havaintojen perusteella tuulilukemat olivat päivän mittaaan lähennelleet 15 m/s:ssa ja maininki oli sen mukaista, mutta siellä vaan seassa kelluttiin. Kalaakin tuli kaikkiaan kolme kappaletta, joista komein oli yli 6 kilon luonnon lohi. Kala antoi viikon parhaan vastuksen siiman päässä, kesti hyvän tovin ennen kuin kala saatiin haavittua veneeseen.

Luonnon lohi vapautettiin takaisin Vänernin kuohuihin mittauksen ja kuvauksen jälkeen.

Seuraavaksi päiväksi keli muuttui täysin ja päivä meni auringon otoksi.

Tyynellä järvellä oli tasaista ajella, eikä kalatkaan härinneet uistelua:-)

Viikon keskivaiheilla keli muuttui jälleen, alkoi taas tuulemaan ja vaihtui sen jälkeen sateeksi. Pitkän, kylmän ja märän päivän pääteeksi saimme yhden lohen, joka tuntui todelliselta työvoitolta.

Torstai oli toivoa täynnä, keli mainio pilvipoutainen ja kevyt tuuli rikkoi sopivasti järven pinnan. Päivästä tulikin kalastuksellisesti viikon ylivoimaisesti paras kaikille venekunnille. Tapahtumia riittii pitkin päivää, useita tärppeja ehti tulla ja rakseja piti tarkistella säännölliseen tahtiin. Hetken jo harmittelin, että olisi sittenkin pitänyt sitoa kaksi koukkuiset tapsit rakseihin, mutta Mikan näkemyksen mukaan silloin saisi vain enemmän alamittaisia, joille ei koko täky sovi kerralla suuhun:-) En tiedä mikä on totuuus, mutta toisaalta viikon aikana saimme vain muutamia alamittaisia lohia ylös asti ja luonnon kaloja oli helpompi vapautella yhdestä kolmihaarakoukusta. Asioilla on aina puolensa...

Puoliksi purtuja täkyjä riitti.

Torstai iltapäivällä löysimme sitten todellisen hot spotin, kala alkoi tulla tiuhaan tahtiin. Pienellä alueella oli puoli astetta lämpimämpi vesi kuin ympäristössä ja täkykalaa oli kaiun mukaan huttunaan; ei siis ihme, että lohtakin tuntui olevan paikalla syömäpuuhissa. Saimme ylös asti neljä kalaa, pari karkuutimme ja tärppejä oli vähintään riittävästi. Pari kertaa pikkuplaanarit pysähtyivät paikalleen ja pakittivat sitten vauhdilla taaksepäin...osa saatiin kyytiin, mutta monta kalaa jäi vielä uimaan Vänerniin. Myös muut seurueemme venekunnat tulivat paikalle kun huomasivat meidän pyörivän lähes paikallaan pienellä alueella. Heilläkin tapahtumia oli päivän aikana mukavasti.

Hot spot? Syherön halkaisija oli reilu kilometri.

Päivän päätteeksi rannassa oli onnellisia saamamiehiä kahden venekunnan verran.

Vetomiehet esittelevät kalojaan. Ylärivissä Mara, Mika ja Pete; alarivissä kipparit Tommi ja Petteri.

Loppuviikosta keli meni taas tyveneksi. Ajelimme edellispäivän ottipaikoilla ja vielä onnistuimme saamaan pari kalaa kyytiin. Toinen lohista, ja reissun viimeinen, oli suurin rasvaevätön kalamme; tasan viisi kiloinen lohi.

Mika pönöttää veneen keulassa perjantain ekan kalan kanssa.

Lauantaina oli kotiin lähtöpäivä, mutta vielä aamulla kukon laulun aikaan suuntasimme kalapaikoille ihastelemaan auringon nousua. Kaloja ei enää saatu, vain yksi räjähtänyt täky löytyi pikkuplaanarin takaa.

Lopuksi voisi hieman tehdä yhteenvetoa reissusta:

* Matka Joensuusta Askevikin lomakylään kesti tasan 28 tuntia ja takaisin päin pari tuntia vähemmän.
* Uistelutunteja kertyi reilut 70 viiden täyden ja kahden puolikkaan päivän aikana. Bensaa paloi noin 150 litraa, onneksi sitä saa Ruotsissa eurolla litran.
* Yli 60 cm lohia saatiin 12 kpl, joista 10 oli rasvaevättömiä. Alamittaisia tarttui koukkuihin vajaat kymmenen. Suurin luonnon kala oli reilu 6 kiloinen ja rasvaevätön tasan viisi kiloa.
* Kaikki kalat saatiin täkyraksilla, tosin muita vieheitä ei edes uitettu. Täkynä käytettiin iiksenjokelaista salakkaa (kiitos Markolle!). Raksien väreistä toimivimpia tuntuivat olevan kelta-vihreät sävyt uv:na ja ilman. Sadepäivänä kalaa tuli myös violetti-mustan sävyillä. Houkutin levyistä toimivin oli armeijan kuormuri glow:na ja sen perässä huppuna sama ajopeli hopeisena.
* Raksit viriteltiin uimaan hitaalla ja isolla liikkeellä, joka tuntui toimivan kylmässä 2-3 asteissa vedessä.
* Seuraavalla reisulla Mika ja Petteri pitää sulkea laivamatkan ajaksi hyttiin, niin matkan jatkaminen aamulla sujuu helpommin:-)
* Mobiilikalajuttuja blogi toimi kokeilussa hienosti ja sitä aiotaan käyttää kesän aikana muidenkin reissujen reaaliaikaiseen raportointiin. Tässä vielä kuvakooste blogiin viikon aikana lähetyistä kuvista.
*Tässä vielä Jimillä esitetty Eräkuksa -ohjelma, jossa kalastellaan Vänernilla Kristian Keskitalon mukana.

Reissu oli kokonaisuudessaan mahtava kalastuskokemus! Ensi kevään reissu on jo suunnittelun alla. Nyt voikin jäädä rauhallisin mielin odottelemaan paikallisten järvien vapautumista jääpeitteestä. Kevät alkaa haukijahdilla ja kesän Jokikone Cupin kisoihin valmistautumisen merkeissä.  Ja ovathan ne parhaat pilikkikelitkin vielä edessä päin...

Kevään jatkoa!

-Tommi